Mika Seppänen

Käsitteenä hympt jountaa juurensa Pudasjärvelle, siellä mehtäsetä. Komulainen eräänä kuulaana syyspäivänä huulilleen ensimmäisenä muotoili. Mitäkö se tarkoittaa? Kah se on ku: kaira katkiaa, sompa irtuaa, vararengas oli jääny kotia, tullee sutta tai sekundaa ku oli taas niin häysy sillä juipilla, ollaan akseleita myöte kiinni ja kännykän akku loppuu, kassaneitiki virnisteli, seki unohtu taas, sattaa koko lomaviikon, kymppikilonen hyppää venneeseen ja jatkaa matkojaan, ku joku höni taas parkkikeiekon...se on hympt.  Van sitä ei lopeta ku hö, on se jorma. Hympt on elämänasenne jolla ihminen ei päivästä toiseen pety itteensä tai kosmokseen. Se auttaa suhtautumaan vastoinkäymisiin huumorilla, ei elämää saa vakavasti ottaa, saattaa ruveta vituttammaan liikaa. Käsitteen ehkä näkyvin esitaistelija on laulava metsuri Pekka Kokko Pudikselta. Hympt. Ja hö.