Suomalaisen miehen puolesta

 

Kunnallisvaalit

CV

Virkamiesten mielivalta

Puoluepolitiikka

Rohkeus ja viisaus

Suomalaisen miehen puolesta

Ekologiset päätökset

 

 

Puhutaan paljon ”ajan hengestä”. Nykyaikaan kuuluu onneksi olennaisena osana pyrkimys myös sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Feminismi on hyvä esimerkki siitä miten hyvä ideologia on käännetty päälaelleen, oman ryhmän edun tavoitteluun. Feminismi lähtee siitä että nainen symbolisoi uudistumista, hedelmällisyyttä ja suhdetta Äiti maahan. Hyvä niin.
********************************************************
Feminismin kehityskaari:

1. Valistusajan feminismin ensimmäinen aalto, jonka tarkoituksena oli ajaa naisten täysiä kansalais- ja poliittisia oikeuksia.

2. Toisen aallon feminismi (liberaalifeminismi) nosti 1960-luvulla esiin muun muassa naisten huonon aseman työpaikoilla ja yksityisen piirissä (esimerkiksi kotitöiden epätasa-arvoiseen jakautumiseen).

3. Tästä kehittyi radikaalifeminismi (valtiofeminismi).

    Naiset ovat historiallisesti ensimmäinen sorrettu ryhmä.

    Naisten sorto on kaikkein laajimmalle levinnyt sorron muoto, ja sitä esiintyy käytännössä kaikissa tunnetuissa yhteiskunnissa.

    Naisten sorto on kaikkein syvimmälle juurtunut sorron muoto ja näin ollen se on myös vaikein hävittää. Sitä ei voida poistaa muilla sosiaalisilla muutoksilla, kuten lakkauttamalla luokkayhteiskunta.

    Naisten sorto tuottaa eniten kärsimystä uhreilleen niin laadullisesti kuin määrällisestikin, mutta kärsimys voi usein jäädä huomaamatta sekä uhrilta että sortajalta seksististen ennakkoasenteiden vuoksi.

    Naisten sorto tarjoaa käsitteellisen mallin kaikkien muiden sorron muotojen ymmärtämiseen.

     

    4. Postmoderni feminismi sai alkunsa 1980-luvulla. Sen kohdalla kyse ei ole yksittäisestä yhtenäisestä koulukunnasta vaan hajaantuneesta ilmiöstä, jonka alle kuuluu paljon erilaisia feminismin muotoja. Postmoderneilla feministeillä on yhteistä käsitys kielellisesti jäsentyneestä todellisuudesta, jossa sukupuolta ja seksuaalisuutta tuotetaan ja uusinnetaan kielen ja toiminnan kautta.

     

Minä kannatan ensimmäistä ja toista aaltoa, ne ovat pyrkimyksiä sukupuolten tasa-arvoa kohtaan. Radikalismi pilaa aina ideologian, en voi sulattaa valtiofeminismiä ja postmodernia feminismiä, jotka ovat johtaneet siihen että osa nykynaisista kostaa ”vuosisataisen riiston” yhdelle sukupolvelle. Mies nähdään tuhoavana, ahneena ja epäinhimillisenä olentona, joka on menettänyt suhteensa luontoon ja ihmisyyteen. On myös vaikea hyväksyä näkemystä joissa ihminen ihmisenä erotellaan joko mieheksi ja naiseksi. Meissä on kaikissa miehyyttä ja naisellisuutta, eikä kukaan tietoiseti ”kasvata lapsiaan sukupuoleen”. Minun poikani piti pienenä mielellään isosiskonsa mekkoja ja leikki nukeilla, silti 5 vuotiaana jousiammunta kiinnostaa poikaani enemmän kuin tytärtäni, vaikka molemmille olen sitä opettanut yhtä paljon. Monet ”menestyneet” nykynaiset ovat omaksuneet ”miehisiä” toimintatapoja, liikemaailman naisjohtajat kilpailevat siitä kuka osaa olla kovin pomo. Sama pätee muilla aloilla. Miksi miesten ja naisten pitää kilpailla keskenään, miksi emme käytä hyväksemme molempien sukupuolten luontaisia kykyjä ja taipumuksia saavuttaaksemme yhteisen päämäärän, työskentele rotujen ja ihmisryhmien tasa-arvoa kohden? Miksi emme tee sitä, jossa olemme luontaisesti hyviä. Nainen on eriomainen johtaja jos ei pidä itseään eriomaisen sukupuolensa vuoksi.


Naiset ovat saaneet ajettua läpi lainsäädäntöä ja viranomaiskäytäntöjä joilla äiti on lasten varsinainen vanhempi. Se on johtanut siihen että viikonloppuisistä käytetään nykyään termiä ”etävanhempi” ja miehisyyden vaikutus lapsiin nähdään vahingollisena. Tuhannet viikonloppuisät ja lastensuojeluviranomaisten kynsiin joutuneet miehet maksavat menneiden sukupolvien laskua. Äiti voi tehdä perättömän lastensuojeluilmoituksen ja viedä siten isältä kokonaan lasten tapaamisoikeuden. Radikaalifeministit ovat popularistisia ja näkyviä mielipidevaikuttajia, joiden ansoista isän pitää varoa olemasta mies jos haluaa olla isä.


Nykymiehet kantavat muutenkin raskasta taakkaa: ei ole enää miesten ja naisten töitä, paitsi että auton korjaamista, saunaremonttia, viemärin avaamista ja aidan rakentamista ei lasketa kotityöksi, vaan harrastuksiksi. Siivoaminen ym: ”kotityö” katsotaan velvollisuudeksi, niistä ei saa nauttia. Suomi olisi jäänyt asuttamatta jos olisi luokiteltu kotityö ja muu työ erikseen. Tämä ja monet muut nykyajan naisen paremmuutta korostavat ilmiöt ovat johtaneet siihen, että mies ei enää tiedä mitä tehdä tai olla tekemättä, ettei suututtaisi puolisoa. Mies on menettänyt juurensa ja identiteettinsä, kukaan ei puolusta nykymiestä. Forssan kokouksessa tehtiin historiaa naisen aseman eteen. Nyt on tultu pisteeseen, jossa miehisyys alkaa olla vaarantuva ilmiö, vaimo tai ex-vaimo päättävät kaikista asioista, jos ei kelpaa, tuossa on ovi. Missä on miesten päivä? Missä on miehen kunnia? Aristoteles sanoi, ettei naisen mysteeriä ikinä ratkaista, hyvä niin. Mutta annetaan miesten mysteerille myös oma paikkansa, annetaan miesten tuntea itsensä?


Toisen maailmansodan aikana kirkko ja valtiojohto loivat tietoisesti myytin suomalaisesta sotilaasta, joka oli kaikin puolin täydellinen ja kaatui uskonnon ja kotimaan puolesta pyhässä sodassa. Naiset etsivät nykymiestä tuota täydellistä Rokkaa, joka tuo turvallisuuden ja kestää mitä tahansa. Myytti elää.


Nainen on luontaisesti henkisesti vahvempi, itsemurhatilastojen maailmanmestari on suomalainen mies. Naiset tuntevat ylivoimansa sanallisissa selvittelyissä ja siinä että mies voidaan pitää kurissa lasten avulla. Naiset etsivät miehestä täydellisyyttä johon ei kukaan pysty. Pitäisi riittää kun tekee parhaansa ja katuu aidosti sitä jos kompastuu. Rakkautta sanotaan nykyään riippuvaisuussuhteeksi. Suomessa oli vielä 1970-luvulla vanhapiikavero, silloin naimaton yli 25-vuotias nainen maksoi enemmän veroja kuin naimisissa oleva. 1960-luvulla naisille maksettiin niin huonoa palkkaa, että jos nainen aikoi lähetä synnyinkodistaan, oli mentävä naimisiin. Tuolloin oli paljon 16-vuotiaita äitejä. Nykyajan nainen haluaa olla itsenäinen, miestä ei enää tarvita talouden ylläpitoon tai kasvatukseen.


On surullista että vuosituhansia on uskonnon ja pappeuden varjolla tehty sukupuolten ja rotujen eriarvoisuutta. Mutta jossain täytyy nolla keskitie, tila jossa molemmilla sukupuolilla on hyvä olla. Islam ei määrää naisen huonoa asemaa, sen tekee teokratian valtioislam, jossa naisen asema on meidän nähdäksemme huono. Televisiossa on moneen kertaan haastateltu suomalaisia musliminaisia. Heidän kuvansa naisen asemasta islamissa ei ole yhtä huono kuin meillä, islam perustuu kunniotukseen. Missä on kunnioitus niillä radikaalifeministeiltä jotka pistävät sodat, nälänhädän ja rikokset vain miehen syyksi? Ennen jokaisen suurmiehen takana oli vahva nainen, nyt jokaisen suurnaisen takakana pitäisi olla vahva mies.


Alkuyhteisöissä miehet huolehtivat oman luonnollisen osansa: metsästivät, puolustivat yhteisöä, tekivät fyysisesti raskaimmat työt jne. Paljonko sodissa on kuollut naissotilaita? Nainen viljeli maata, huolehti pienistä lapsista ja siitä että kylä toimi. Naisen aseman parantaminen maailmanlaajuisesti on yksi maapallon kohtalon kysymys. Naisellisuus kuluttaa vähemmän luonnonvaroja. Keskittäkäämme feministiset ponnistelumme kolmanteen maailmaan, naiset ja miehet rinta rinnan. Älkäämme yrittäkö olla sitä mitä emme luontaisesti ole. Jos emme voi olla naisia tai miehiä, olkaamme kuitenkin tasa-arvoisia.

                                                                                                                                                                                Mika Seppänen

 

Kendo SM 2005